Satamasta 2019
Maisema on minulle hiljainen runo
En pyri maalaamaan "kuvaa" maisemasta, vaan sen synnyttämän mielentilan. Valo ei saa olla liian kirkas tai kova vaan pehmeä.
Tällainen hetki voi olla syksyinen aamu, jolloin maisema kietoutuu sumuun, vuoden- ja vuorokaudenajat antavat erilaisia mahdollisuuksia: kesäyö, talvinen metsä, keväinen joenuoma, johon kuvastuu punaruskeita puita.
Etsin luonnosta tunnelmaa, hetkeä, hiljaisuutta. Maisema ikään kuin puhuu ihmiselle. Maalauksella tai kuvalla on mahdollisuus jatkaa siitä, missä sanat vaikenevat. Elämässä on erilaisia vaiheita, uusia paikkoja ja kausia - niin taiteessakin. Matkat ja taidehistoria antavat elämyksiä; voi nähdä vanhan uudessa valossa.
Maalaan akryyliväreillä kankaalle. Pidän akryyliväreistä ehkä siksi, että ne muistuttavat lapsuuteni vesivärejä. Jos haluaa kuultavan pinnan, käyttää enemmän vettä ja suurta sivellintä. Vedenpinnan heijastukset vaativat nopeaa kättä. Lopputulos saattaa olla myös yllätys. Olen tutkimusmatkalla.
- Elisa Heinonen
Tunnelmia
Aamusumua 2018
Varjosta valoon 2016
